Vuoden Viinit -kilpailu

Sarjoja 25, joten mitallisteja jo 75 ja sitten vielä muut finalistit. Tarvitaanpa pitkä muistilappu mukaan viiniostoksille.

Vuoden viinit kilpailulla ollut merkittävä rooli viinikulttuurin kehittäjänä, mutta nykyinen malli on niin sekava, että epäilen auttaako se lainkaan muita kun viinit maistelevaa tuomaristoa, joiden kokemus karttuu maistellessa.

Kisan pitäisi mielestäni jatkua, sillä sitä todella tarvitaan, mutta ainakin seuraavia muutoksia pohtisin vakavasti:

- sarjoja on liikaa, aika harva viinin ystävä vielä ostaa viininsä rypälelajikkeen perusteella. Puna ja valkoviinit eri hintaryhmissä: 6-8 €, 8-10 €, 10-15 € ja yli 15 € riittää. Siten erikoistryhmät rose, kuohuvat ehkä 2-3 hintaryhmää, sampanjat, makeat ja väkevöidyt.

- mitallistien kommunikaatiossa mainittava aina sarja, esim Hopeaa punaviinit 8-10 €, Vuoden Viinit 2009. Sovittua kommunikointisäännöstöä mainonnassa rikkovat tuotemerkit saavat vuoden kilpailukiellon, eivätkä voi osallistua seuraavan vuoden mittelöön. Nykyisin on niin monella viinillä vuoden viinit kisan menestystä kommunikaatiossaan ja usein vähän epämääräisesti, että epäilyttää hieman uskaltaako niiden suositusten kanssa ostoksille ?

- tuomaristo julkiseksi ja mukaan alan ammattilaiset: Ravintoloista, Alkoista, maahantuojista, lehdistöstä ja maistamisen ammattilaiset muilta elintarvikealoilta. Jokaisen sarjan päätuomari voisi varmaan edelleen olla vuoden viinit kilpailun järjestävästä tahosta.

- kommunikointi avoimesti, ei etuoikeuksia julkaisuun aiemmin jossain tietyssä mediassa vaan tieto kaikille samaan aikaan. Ei mikään media halua julkaista toissapäivän uutisia.

Isot, kansainväliset viinitalot on pahoja ja laatu huonoa

Tää on yksi lempiaiheista.

Aika usein niin sanottujen jalostuneiden harrastajien ja "tosi" ammattilaisten puheissa vilahtelee omasta mielstä aika ikävää asenteellisuutta: isot kansainväliset viinitalot kuten Gallo, Jacobs Creek tai Torres valmistaa vaan persoonattomia teollisia viinejä, eikä niissä ole mitään nauttimisen iloa. Sama porukka sitten rentoutuu Leviksen farkut päällä ja Calvin Kleinin tuoksut poskissa, ajaa Audilla ja sammuttaa janonsa Pellegrinolla tai Evianilla.

Itseä on siis häämästyttänyt se, että miksi lähes kaikissa muissa tuoteryhmissä laadun vakiointi ja suuren mittakaavan valmistusta pidetään ihanteena, mutta viineissä kaikkien pitäisi näiden asiantuntijoiden mukaan juoda vain jotain sellaista mistä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan ?

Muutama muukin aihepiiriin liittyvä kysymys on mieltä askarruttanut:
- olisiko meillä täällä pohjolassa kaikkia niitä jännittäviä pientuottajien viinejä, jos alan globaalit jätit eivät olisi olleet arkipäiväistämässä viiniä herrojen herkusta kaiken kansan kittailtavaksi ?

- onko mitään sellaista liiketoimintaa olemassa, jossa tarkoituksena on pysyä pieneneä ja siten usein riskialttiimpana ? Haluavatko kaikki pientuottajat pysyä pieninä vai eivätkö ne vain vielä ole ehtineet kasvaa isoiksi ja inhotuiksi ?

- eikö kaikissa talousoppaissa aina puhuta suuruuden ekonomiasta - koko usein helpottaa investointivalmiutta ja siten tuotantokin voidaan pitää paremmin päivitettynä ? Pienelle voi olla vaikeaa löytää varallisuutta vaikkapa nyt kierrekorkkikoneen ostoon ?

- onko asiantuntijoiden oma maku todella niin paljon parempi, että vanhan sanonan mukasiesti ne miljoonat kärpäset ovat väärässä ? vai onko sittenkin kyse asiantuntijoiden pienen pienestä oman hännän heiluttelusta ?

Itse maistoin eilen Devil's Rockin Rieslingiä ja kylläpä oli erinomaista hintaansa nähden, vaikkei ehkä olisikaan se autiolle saarelle ainoana pullona lähtevä viini.

ps. kaikki viinin ammattilaiset eivät suinkaan syyllisty edellä kritisoimaani isojen vähättelyyn. Usein juuri ne kaikkein ammattitaitoisimmat ymmärtävät kokonaisuuden osat ja haihattelu jää niille vähemmän oppineille.

Paljonko maksaa hyvä viinipullo ?

Tätä kysytään aika usein.

Paljonko maksaa hyvät kengät, kello tai taulutv. Riittävän vähän jotta ostos tuottaa iloa ja ylpeyttä omasta hyvästä valinnasta. Barcan Mestareiden liiga voitto näytti tosi hyvältä naapurin 40 tuumaisesta TV:stä, mutta ilos sitä seurannu kotona pienemmältäkin ruudulta.

En usko, että on olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta: mutta on hyvä muistaa, että Alkon 8 € viinin käytetyt rypäleet on varmaan maksaneet kaksi kertaa enemmän kuin siihen 6 € viiniin käytetyt. Näin tieteellisesti epäpätevällä matikalla laatu tuplaantuu jo 33% lisäinvestoinnilla (jos rypäleiden hintaa voi pitää laadun suorana mittarina). Samaa kaavaa noudattaen 10 €:lla saa taas jo melkoisesti parempaa ja 12 €:lla jo merkittävästi parempaa.

Jos viinit kiinnostaa, mutta askeleet ovat vielä viinipolun alkupäässä, ei mielestäni ole mitään syytä revitellä heti yli kympin viineillä. Mielummin aloittaa edullisista perusviineistä ja yrittää ymmärtää niitä. Mitäs jos keräisin vaikka 3 erilaista Rieslingiä Alkosta: 7 €, 8 € ja 9 €. Maistasin parin hyvän kaverin kanssa, kirjaisin muutaman maistelufiiliksen ylös ja jälkeen päin ottaisin selvää viineistä vaikka Alkon sivuilta yrittäen ymmärtää, mikä teki kustakin juuri sen yksilön joka se oli. Näitä sessioita saatta joutua muutaman vetäisemään, ennen kuin kannattaa siirtyä niihin yli 20 € huippu Rieslingeihin, mutta empä usko, että ainakaan oma sosiaalinen asema juuri heikkenee kavereiden silmissä näinä kaverisuhteiden rapautumista edistävien sosiaalisten medioiden kulta aikana.

Toisaalta käyttöyhteys ratkaisee aika paljon, itse viihdyn viikolla yleensä noin 9-15 € viinien parissa, mutta kyllä hyvän päivän iloksi pullon hinta saattaa olla kolminumeroinenkin. Omista iloista pitää voida riemuita - ja jos siltä tuntuu että on syytä juhlaan, niin mitä sitä viinissäkään säästelemään. Viihdytään.

Pinot Noir - kun viimeinen lasi pullosta on lähes aina paras

Jaahas tästä se blogin kirjoittelu sitten käynnistyy, hieman jopa mietityttää mitä kaikkea tästä vielä tulee.

Aion kuitenkin pitää tekstit melko lyhyinä, joten suoraan härkää sarvista.

Nautin torstai iltana hyvässä seurassa pullon Burgundia Helsingin ruokaravintoloiden aatelissa. Ramonet'n 2006 Gevrey Chambertin oli mukava pullo nautiskella turskan seurassa. Ateria eteni hyvin vinipainotteisten keskustelujen parissa ja merkittävin lopputulema oli hyvän viinin määritelmä: parasta on kun viimeinen lasi on se kaikkein paras. Keskustelun sivusi myös Loiren punaviinien upeutta, Bordeaux'n 90-luvun vuosikertoja, Alsacen miellyttävimpiä viinikokemuksia jne.

Ja lopuksi vielä, mitä se Ramonet 2006 Gevrey Chambertin jätti mieleen ? Upea viini, upealta tuottajalta. Oli vielä aika nuori, mutta silti tosi nautinnollinen. Tosi runsas ja marjaisa tuoksu, mutta maussa hyvä tasapaino ja miellyttävän herkullinen ja monipuolinen maku. Viini jota oli mukava juoda ihan sellaisenaan, mutta toimi kyllä ruokapöydässäkin tosi monipuolisesti niin kalan kuin lihankin seurassa.

Tää on jo vähän pitkä, joten moron seuraavaan luovaan hetkeen ja muistakaa viihtyä viinistä !